Hirsirakennuksen tavallisin vaurio on alimpien hirsien lahoaminen. Tällöin rakennus on kengitettävä, eli vanhojen lahonneiden hirsien tilalle veistetään uudet korvaushirret. 

Kengityksen yhteydessä myös perustukset on syytä kunnostaa, koska useimmiten hirsien lahoaminen johtuu perustusten pettämisestä, esim. painumisesta maahan.

Kengityksessä käytetään vastaavia hirsiä kuin rakennuksessa on alunperinkin käytetty. Korvaushirret voivat olla joko uusia kuivatettuja hirsiä tai vanhoja hyväkuntoisia purkuhirsiä.

Vanhan rakennuksen korjaaminen edellyttää itse rakennuksen sekä sen alkuperäisen rakennustavan kunnioittamista ja materiaalien tuntemista.

Maahan painunut pelkkahirsinen pihasauna ennen.

Alahirret korvattiin vanhoilla korvaushirsillä. Koko rakennus nostettiin maasta ilmaan kivien päälle. Ikkunat, katto sekä hormi uusittiin ja päätykolmio laudotettiin harmaantuneilla laudoilla.

Maahan paininut vuoluhirsinen pihasauna ennen.

Koko rakennus nostettiin maasta ilmaan kivien päälle ja lahonneet väliseinähirret vaihdettiin uusiin. Alimman hirsivarvin hirret ovat vanhoja kyllästettyjä puhelinpylväitä ja siksi selvinneet maakosketuksesta lahoamatta.

1828 valmistunut luhtiaitta ennen. Museoviraston valvoma kohde.

Koko aitta nostettu maasta ilmaan kivien päälle, alimmat hirret uusittu, uudet rappuset ja maanpinnan kaadot rakennuksesta poispäin.

1800 luvun alussa valmistunut kiesiaitta ennen. Museoviraston valvoma kohde.

Nostettu maasta ilmaan, kivet alle, etuseinä uusittu, uudet ovet ja ramppi sekä maanpinnan kaadot rakennuksesta poispäin.

1818 valmistunut riviaitta ennen.

Koko rakennus nostettu maasta ilmaan, kivet alle ja lahonneet hirret uusittu.

1824 valmistunut särvinaitta ennen.

Koko rakennus nostettu maasta ilmaan, lahonneet hirret uusittu ja kivet alle.

1858 valmistunut riihi / lato yhdistelmä ennen purkua ja siirtoa.

Siirron ja uudelleen pystytyksen jälkeen. Lahot hirret korvattu uusilla ja uusi peltikatto.